IRC-Galleria

Sehän on taas maittavaa sunnuntai-iltaa kaikille kuulijoille, aika on avata uusi luukku yhteisöllisen Suomen tarinassamme!

20. Heinäkuuta 1906 Suomen suuriruhtinaskunnassa säätyvaltiopäivät korvattiin eduskunnalla, jonka toiminta perustui koko kansan kattavaan yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Maamme ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin 15.-16.3 1907. Suomen eduskuntalaitos oli oman aikansa oloissa todella edelläkävijä, koska myös naiset olivat äänivaltaisia. Ensimmäisten tasa-arvoisten eduskuntavaalien vuosipäivä ei ihan osu yksiin kansainvälisen naistenpäivän kanssa, mutta heittoa on vain viikko! Myöhästyneet (tai ennenaikaiset) onnittelut siis kaikille naisille ;) Yleisesti ottaen vuoden 1905 levottomuudet ympäri Venäjän valtakuntaa johtivat väkivaltaisuuksiin ja laillisuuden heikentymiseen, mutta Suomessa demokratisoituminen ja kansalaisyhteiskunnan kehitys ottivatkin askeleen eteenpäin.

Toinen venäläistämiskausi alkoi vuonna 1908. Venäjän tappio Japania vastaan ja kiihtyvä kilpavarustelu Euroopassa nostivat täällä sijaitsevien raja-alueiden strategista merkitystä. Venäjän sotilasjohtajat alkoivat nähdä maahyökkäyksen Pietariin Suomen kautta realistisena. Vuonna 1910 määrättiin, että kaikki lait ja säädökset jotka eivät koskeneet yksinomaan Suomen sisäisiä asioita, hoidetaan Venäjän lainsäädäntöelimissä, erityisesti duumassa. 1912 säädetyn yhdenvertaisuuslain mukaan kaikille Venäjän alamaisille tuli Suomessa samat oikeudet kuin suomalaisillekin.

Vastarinta venäläistämistoimia vastaan oli jopa laajempaa kuin ensimmäisellä sortokaudella, koska nyt myös työväestö ja rahvas pääsivät osallistumaan valtiolliseen toimintaan. Tästä huolimatta suomalaiset olivat epäyhtenäisempiä kuin ensimmäisellä kerralla. Myöntyväisyyssuuntauksen kannattajat ja aktiivista vastarintaa ajavat eivät kokeneet etujensa yhtenevän, eikä voida tietää milloin Suomi olisi itsenäistynyt, jos olisi ollenkaan, ilman ensimmäisen maailmansodan puhkeamista...

Tarinan kaikki osat ja keskustelua aiheesta löydät täältä!
100 vuotta suomalaista tarinaa

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille! Tästä se lähtee, eli tämän vuoden teemamme ensimmäinen varsinainen osa. "Ensimmäinen sortokausi" eli keisarillisen Venäjän ensimmäinen Suomea kohtaan suuntaama venäläistämiskampanja osui vuosille 1899-1905 ja siihen osui monia dramaattisia tapahtumia. Suomen suuriruhtinaskunnan perustuslait pyrittiin syrjäyttämään vuoden 1899 Helmikuun manifestilla, ja suuri joukko suomalaisia liittyi yhteen passiiviseen vastarintaan. Tämän merkittävyys on siinä, että sitä voi pitää ensimmäisenä oikeana suomalaiskansallisena vastarintailmiönä vierasta valtiomahtia vastaan. Aiemmat suuret liikkeet, kuten nuijasota, olivat suunnattu yleensä tiettyjä yhteiskuntaluokkia vastaan, tyypillisesti aatelistoa.

Vastauksena Helmikuun manifestiin maassamme kerättiin Suuri adressi, johon saatiin vain viikoissa yli puoli miljoonaa nimeä. Tämä siis aikana, jolloin koko Suomen väestö oli vain noin kaksi ja puoli miljoonaa! Eikä adressia todellakaan voinut allekirjoittaa missään facebookissa, saati että siitä olisi tiedotettu Ylen iltauutisissa...

Ensimmäisen sortokauden aikana mm. Lakkautettiin Suomen kansallinen sotaväki, jonka sijasta meille koittivat kutsunnat Äiti-Venäjän armeijaan. Venäläistämiskampanja loppui toistaiseksi 1905, samana vuonna kun Eugen Schaumann ampui diktaattorin valtuudet saaneen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Tämä oli yksittäisen miehen teko, jonka motiiveista on monta teoriaa, mutta satojentuhansien suomalaisten osoittama päättäväisyys kansallisen yhteisömme ominaispiirteiden säilyttämiseksi oli hieno osoitus yhteisten ihanteiden voimasta.

Testaa, mitä tiedät ajastamme osana tsaarien maata

Joulukuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomi antoi itsenäisyysjulistuksensa vallankumouksen pyörteissä kamppailevasta Venäjän imperiumista. Tätä on tarkasteltava kuitenkin osana jo noin vuosisadan ajan jatkuneen kansallisen tietoisuuden rakentamisprosessia, eräänlaisena pöytään asettumisena pitkien talkoiden jälkeen. Ikävä kyllä me kaikki tiedämme, että ruokapyödässä tulee joskus riitaa…

Yhteisöllisyys itsenäisessä Suomessa alkoi kenties ikävimmissä mahdollisissa merkeissä, sisällissodalla. Meillä muodostui siis kaksi pääyhteisöä, punaiset ja valkoiset. Nämä yhteisöt vihasivat toisiaan verisesti, vaikka molemmilla oli pohjimmiltaan paljon kansallismielisiä ihanteita. Sodan raakuudet ja niitä seurannut katkeruus varjostivat kansakunnan kehitystä vuosikymmeniä.

Saamme olla kiitollisia, ettemme ole tässä maassa joutuneet enää kokemaan yhtä repiviä tapahtumia kuin vuonna 1918. Kaikenlaista on kuitenkin tapahtunut sadan vuoden aikana niin Suomelle maana kuin täällä asuvien ihmisten välisissä suhteissakin. Tämän vuoksi olemme valinneet yhteisöllisyyden kehityksen itsenäisessä Suomessa tämän vuoden teemaksi IRC-Galleriassa. Paljon mielenkiintoista on luvassa, ja toivottavasti mahdollisimman moni teistä seuraa mitä tuleman pitää lähiviikkoina ja -kuukausina.

Tarinan ensimmäinen luku
Lateksis

Tästä pääset yhteisöömme!
100 vuotta suomalaista tarinaa