IRC-Galleria

ja onnellinen oon. 27 tuntia jäljellä ja sitten koittaa vapaus kaikkine murheineen. On hienoa palata normaaliin elämään ja tutulle makaroni voittoiselle ruokavaliolle. Harmittaa vain että vuosi tuli kadotettua elämästä. Nyt voi huokaista helpotuksesta ei enää mitään pakollista jäljellä. Kajaani jää taakse ja on lähtö edessä kohti uusia seikkailuja.

27 jäljellä, motivaatio täysin nollassa. Maanantaina pitäisi lähteä harhailemaan loppusotaan, opettamaan lapsille miten ruumiita pussitetaan... Jee. 11 päivää sitä ja sitten edessä on juhannus ja 10 tunnin ajomatka Kilpisjärvelle, täytyy vain toivoa että tuo vanha auton romu kestää ettei se poksahda jossain Syvän joen tapahtumapaikoilla. Onneksi sitä on olemassa oikeatakin elämää kaiken tämän keskellä, niitä pieniä hetkiä jolloin tietää että suurimmatkin turhautumat ovat vain huomenna taaksejääneinä harmaina muistoina. Mitkä nousee vanhuuden päivinä ulkokullattuina vanhoina hyvinä aikoina. Vielä 10 päivää lomalla, 11 metsässä, 6 päivää roikun virallisesti turhana jätkänä. Jostain syystä se, että oma ns. aselajia ei enää ole ei hirveästi naurata. Jos joskus liikekannallepano tulee meikä joutuu vain pyörittelemään peukaloita... voisi mennä oikeisiin töihin.

Tänään on hyvä päivä elää ja olla. Pakolliset kuviot rupeavat olemaan taakse jäänyttä elämää ja on hyvä siirtyä eteenpäin elämään oikeassa maailmassa. Tosin kaikki mahdolliset lainan lyhennykset ja vakuutusmaksut ynnä muut tulevat iskemään varmasti ilmat pihalle intistä pääsemisen jälkeen. On todella mahtavaa, kun tietää ettei mikään ole varsinaisesti enää pakko, ei koulua, eikä inttiä... Tosin vielä se viimeinen rutistus sluibailua ja sitten kesälomalle.

Joskus on ajatellut että suurin osa luovuudesta tulee ahdistuksesta, samaa voi sanoa myös kevyestä V***tukseksesta. Sitä on kymmenen päivää lomalla ja sitä herää siihen fiilikseen ettei nämä hommat täällä voisi kiinnostaa vähempää. Muutto uuteen tupaan jääkäreiden seuraksi ja niin innostavat tehtävät opetella spade hommia, että... Jos kaikki täällä ei olisi niin koomista ja ellei elämää pystyisi käsittämään heikompi laatuisena saippuaoopperana voisi olotila olla suorastaan sietämätön. Sitä pitäisi pystyä kirjoittamaan lehtijuttu vielä tälle päivälle ja illalla löytää oikeat sanat iltahartauteen... Toisinaan sitä on erittäin vaikea löytää mitään rakkaudellista sanottavaa, kun on täynnä suurta turhautumista laitoksessa palvelemisesta.

Halutaan ostaa oikea elämä!

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Joka kerta kun näen nosto kurjen tai kerrostalotyömaan mietin millaista olisi kiivetä sinne.

2. En voi ohittaa nyrkkeilysäkkiä lyömättä sitä... Ikävä tapa

3. Kahvin kulutus on kohtuuton, en muista koskaan tyytyneeni yhteen kuppiin.

4. Suurin osa loukkaantumisistani johtuu ratkaisun etsimisestä kysymykseen "voikohan niin tehdä?"

5. Useamman päivän joutenolo aiheuttaa extempore reaktioita esim. liftaan ruotsiin

Haastan

1. Ilsep
2. Nidke
3. Tuteju79
4. Tikimon
5. maxa-

Kerrankin viikonloppu ettei tapahtunut yhtään mitään. Pakkasta sen verran ettei rinteeseen mitään asiaa. Niinpä...

Eilen illalla oli sitten kotiutumiskonsertit porukalle, keikalla Lamourettes ja Nerdee. Tunnelma oli hyvä jos mittarina voidaan pitää 2000 varusmiehen loppumatonta ölinää tyttöjen shown aikana.. Sitten asiat alkoivat menemään perseelleen. Loppusiivousten aikana kävi ilmi etttä muutama varusmies oli myöhästynyt kyydistä. Ok.. Sitä sattuu, mutta ongelmaksi muodostui kyytien järjestäminen. Yksi auto nakki ryhmälle ja väkeä liikaa, "ei se mitään ajetaan kaksi kertaa sitten" sanotaan. Kuinka ollakkaan odotellaan pihalla toista kyytiä saapuvaksi... Sitten. Ilmoitus asiaa sotilaspoliisit eivät päästä autoa takaisin portista.. Ei se mitään kyllä pojat jaksaa kävellä onhan ne oppineet kävelemään. Sitten ystävälliset sotilaspoliisisedät tulevat autolla hakemaan.. "täällä haisee viina" todetaan tylysti, uhkaillaan puhallutuksilla jne. Käy ilmi että myöhästyneet pojat ovat omin luvin käyneet baarin puolella... Käsketyn palveluksen aikana. Siinä sitten mentiin vierailulle päävartioon, saadaan kerrankin mielenkiintoinen juttu aikaiseksi. Siinä istuu sekä VMTK:n puheenjohtaja että varusmiesdiakoni. Ei siinä mitään juteltiin mukavia ja suunniteltiin uutta lehtijuttua sysäriin, on mielenkiintoista odottaa millaisia tornareita tästä alkaa liikkumaan. Lopulta kahden jälkeen meikäläinenkin päästetään veke. virkistävät alle neljän tunnin unet ja matka jatkuu. Ei meikälle eikä Kurviselle mitään tullut tietenkään, mitä nyt puheenjohtaja rupesi repeilemään illalla tai siis yöllä tässä tapauksessa.

Jep tänään sai kuulla että tammikuusta pitää yhdistää sitten diakonin ja alikersantin tehtävät. Mielenkiintoinen tilanne tulee varmasti eteen sitten että oman ryhmän alokas tulee tilittämään diakonille sitä kuinka alikersantti huutaa... niinpä.

Ensimmäinen päivä virallisesti alikersanttina takanapäin. Mikä "saavutus" oikein lakonisella äänenpainolla sanottuna. Huomio on kiinnittynyt siihen tosi asiaan, että monella nousee oikeasti kusi päähän tässä vaiheessa. Oman aikansa perseilijät muuttuvat huutaviksi kiroileviksi natseiksi, joille jokainen varusmies on vain kenoilun ja uhkailun kohde. Sanotaan että ihminen oppii historiasta vain sen ettei ihminen opi historiasta mitään. Sama juttu täällä varmasti jokainen meistä tietää sen kuinka v-mäistä oli se, että merkityksettömistä asioista joku tuli alati huutamaan. Kuinka ollakkaan päivä alikessuna ja useampi kokee jo kuinka asiat menee perseelleen kun kaikki ei ole niinkuin sanotaan... Muistelisivat mitä itse tekivät päivää kahta aikaisemmin, voidaanko ihmisinä vaatia muilta sitä mitä emme ole itse valmiit pitämään. Onneksi voi jättää häjyilyn toisille ja puhtaasti keskittyä tekemään töitä täällä. Nyt kun saisi vielä työkoneen pelittämään ettei tarvitsisi roikkua firman nettikoneella.

Tänään oli muutto uuteen yksikköön, kieltämättä oli jo aikakin. Nyt pitäisi aloittaa sitten varusmiesdiakonin tehtävät ja nakki alkoi napsahtelemaan jo tänään.. Lehtijuttu huomiseksi, tänään raamattupiirin hoitaminen ja niin edespäin.. Luulenpa että nämä hommat eivät ole niin rentoja kuin olisi voinut kuvitella..