IRC-Galleria

Varonenko

Varonenko

Kotona..."Shine On Me"

Jännitystä elämään!Maanantai 28.01.2008 23:08

Jessus, olipa tänään maastoratsastus-tunti...ensin köpöteltiin ihan rauhassa pitkin poikin maita ja mantuja, sit ruettiin vähän ravailemaan ja jo siinä vaiheessa huomasi, että koneilla on "lievä" menovaihe päällä. Ravi oli suhteellisen "reipasta" (näin lievästi sanottuna) ja alkoi jo olemaan vähän sellanen tunne, että huh...nyt on vauhtia. Kuitenkin olo oli suhteellisen turvallinen ja vauhdista alkoi nauttimaan.

Mutta auta armias, kun nostettiin laukkaan ja koko konkkaronkka rupee revittelemään, ensimmäiset revittelyn ilosta, viimeiset (minä mukaan lukien oman konini kanssa) siksi, että pysyis lauman perässä (ja voi sitä kauhua ja tuskaa jos jäi hännän verran jälkeen). Ok, siinä vaiheessa vauhdikkaasta tilanteesta huolimatta kaikilla pysyi konit hallussa ja suhteellisen hallinnassa. Käveltiin taas hieman ja vähän ravattiin, lopuksi nostettiin uudestaan laukka ja laukkapätkän lopuksi oli vielä ylämäki. Jokainen koni siirtyy hirmuiseen kiitolaukkaan ja mulla tippuu vielä toinen jalustin, jolloin Kalle (tää mun koni) kiihtyy entisestään ja vain lisää vahtia samalla kun jalustin hakkaa sen kylkeä (mistä syystä vauhti lisääntyy). Yritin pitää jalat kuitenkin sivuilla kiinni ja tehdä pidätteitä ohjilla, yrittää jotenkin istunnallakin hieman hillitä vauhtia, sitten edessä päin yksi ratsastajista tippuu keskelle tietä ja kaikilla on kiire väistää tippunutta, ettei kukaan enää ratsastaisi päälle. Sain väistettyä laukkailun lomessa Kallella ja jouduttiin ohittamaan edellinen ratsukko (mitä maastossa ei IKINÄ saisi tehdä, koska ohittaminen herättää kilpailuvietin hevosten kesken ja sitten ne menee oikeasti kovaa ratsastajasta välittämättä). Lopulta sain Kallen rauhottumaan, kun muutkin ratsukot pysähty odottamaan ja tsekkaamaan tippuneen tilanteen. Kaikki oli ok lonkkakivuista huolimatta, mitään ei murtunut tms...

Mutta tilannetta kuvaa hyvin se, etten edes tiennyt, että Kallesta löytyy tuommoinen "kiitonappula", yleensä sitä saa tunnillakin ratsastaa ihan reilusti eteenpäin eikä se esteilläkään ihan tuolleen villiinny, vaikka vauhtia saakin hieman lisää. Nyt Kallekin laukkasi sen minkä kerkesi ja tuntui, että menetin kaiken kontrollin ihan täysin koko koniin. Yksi syy on varmasti se, että siitä on yli vuosi, kun viimeksi ratsastin maastossa, missä hevoset käyttäytyy ihan eri tavalla kuin tunnilla. Tilanne on siis minulle vieras ja aiheuttaa siksi turvattomuuden tunteen. Tunnilla voi sentään jollain tavalla ennakoida, maasto on vähän vieras paikka. Mutta haluan oppia ratsastamaan maastossa, vaikka se vähän hirvittääkin, koska siellä vauhti ja laukkaaminen saavat ihan eri mittasuhteet kuin tunnilla. Maastossa mennään oikeasti kovaa ja siellä on oikeasti jännitystä ja vauhdin hurmaa!

Sunnuntaina on estekisat, osallistuin kahdella konilla. Jannella (puoli arabi, Dartagnan) ja Jeffryllä (herra laiskimus) 70 cm:n. Ihanaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään rataa ja kisaamaan :)! Ja vielä suosikilla Jannella! Olin ensimmäinen, joka varaili koneja, mutta toivottavasti ratsastajia tulee paljon lisää, että sais sitä kilpailutilannetta hieman syntymään ;).

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.