IRC-Galleria

Post Scriptum

Ei toisten päiväkirjoja saa lukea!

UPDATE. Päiväkirjan kirjoittaminen loppui viralllisesti eilen, mutta en muistanut siitä ilmoittaa. Miksi? - Olen aivan liian vanha kirjoittaakseni päiväkirjaa...

Helsingin yö on mätä ja turmeltunut. No joo ehkä ei tai en tiedä, mutta kuitenkin. Ah kotona jälleen hiukan nälkäisenä, viimeksi söi kebaabia Helsingissä kello 1.00 aamulla... ja väsyneenä, nukuinhan viime yönä ehkä tunnin ja kaksi lentokoneessa, jesh, mutta kuitenkin kotona jälleen. En kuitenkaan tiedä onko se hyvä vai huono asia, ehkä ennen pitkää tuntuu myös hyvältä. Olihan ainakin hauskaa käydä suihkussa ensimmäistä kertaa sitten lauantain. Ja nyt kun on 72 tuntia matkustamista, odottelua ja tavallista palloilua takana on kuitenkin mukava myös hieman levähtää... Ja nyt minä lähden metsästämään aitoa suomalaista fantaa, koska sre vain on niin paljon parempaa verrattuna ulkomaalaisiin sisariinsa...

Hahaa, pääsinpäs lopulta kirjoittamaan tänne, vaikka nämä koneet jo yritti monta kertaa minulle väittää, että sivu jolle yrität on niin sanotusti "inappropriate". Mutta ei näkojään ollu enää... vaikka kyllähän täällä aika sopimatonta juttua on ulos pursuillutkin menneisyydessä. Hehaa, nyt kun olen kolunnut Heathrow:n päättymättomiä käytäviä jo tovin, ja tovilla tarkoitan tässä asia-yhteydessä noin kymmentä tuntia, olen jo kyllästynyt siihen. niinpä niin lentoa koti-suomeen odotelessa, joka lähtee noin kolmen tunnin kuluttua, ja aikaa tappaessa olen myos yrittänyt päästä eroon viimeisistä penneistäni ja myoskin siinä melko hyvin onnistunut... JESH!!!

Breeze is cold and hollow in Sydney. This city seems like a big ghost town to me. Niinpä niin eli taas täällä sidneessä, onneksi kohta jo poissa täältä, ilmojen yllä. Olo on hieman surrealistinen ja epätodellinen, ja kyllä minä tiedän että ne tarkoittavat samaa, mutta siitä huolimatta. Seko oli nyt tässä, no paljon jäi hyviä muistoja käsiin, mutta paljon jäi myos näkemättä. Muutaman tunnin päästä lähtee lento, joka kestää noin 22 tuntia... Jännää... En malta odottaa. Ja rahat on kaikki menny, pitäsko mennä aamiaiselle vai odottelisiko lentokone-ruokaa... mmmmmm... jep jep. ...sitä pitkän matkan tehdä saa, kun on pakko kauas matkustaa...

äääääääääääää pälä pälä pälä pääääää ääääääääh äääää pälä pälä pälä pälä päääääääpälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä päääääääääääääääääääääääähhhhhhhhhhhhhh!!!!
Ei jaksa, sekosin lopullisesti ja minua ei voi ehjätä. Niinpä niin ja näinpä näin. Aaaaaarghhhh parintunnin päästä lähtee bussi ja 15 ja puol tuntii siinä, lystiä varmasti piisaa... Noh käsillä ovat siis muutamat viimeiset levolliset tunnit austraaliassa joten lähden tästä tuijottamaan meren rantaa kun siihen on vielä mahdollisuus, sen jälkeen en sitä enää näe muutakuin lentokoneen ikkunasta ja hyvällätuurillahan tuo ikkunankin peittää joku 3000 kiloinen ameriikan mummo....

Huu-haa rakas päiväkirjani, koeta kestää vaikka aina et täysin minua ymmärräkkään. Tänään minulla oli niin sanotusti enough courage to take myself into a surf lesson, ja hauskaa piisas, vaikkakin minä niin sanotusti, suck at it. Olen varmaankin maailman historian huonoimpia surffaajia, vaikka tuutori yritti lohdutella, että hyvinhän se meni, mutta huuteli kyllä perään että kyllä te vielä tartette lisää surffi koulua, että painukaahan buukkaamaan seuraava tunti. Harmistuksekseni aika ja myoskin erittäin niukka rahavarastoni on ehtymässä tyhjiin joten luunlenpa että surffailut on minun osalta tänä keväänä surffattu. Mutta älkää luulkokaan ettenko tulisi takaisin ja valloittaisi maailmaa mahtavilla surffiliikkeillä. Parempi olla luulematta, sillä enhän minä mitään tuollaista tekisi, mutta minun osaltani surffaus ei ollut tässä, vielä joku päivä jossain päin maailmaa minä vielä kiipeän sinne aallolle ja pistän sen noyristelemään alleni... mutta sitä odotellessa...

Hahaa laskeskelin tossa et, kuka ois paras ryyppykaveri synttäreiksi, niin totta:

Tomi - Jani 55%

Tomi keksii loistoidean pystyttää kadun varteen oma terassi ja kutsua sinne kavereita. Valitettavasti sekä hän että Jani joutuu pettymään, kun hommaan sopimaton säätilanne ja kateellisen ohikulkijan hälyttämät viranomaiset pilaavat koko homman.
Pelkoguru suosittelee juomaksi: cuba libre

Tomi - Janne 25%

Illanvietto venähtääkin lähes parin vuorokauden mittaiseksi hillittömäksi tinaamiseksi, ja molemmat saavat pahimmat morkkikset ja pelkotilat miesmuistiin. Janne pelkää menettävänsä järkensä.
Pelkoguru suosittelee juomaksi: pontikka

Tomi - Pekko 99%

Baariin saapuessanne portsari huomauttaa, että Tomi muistuttaa erästä rock-tähteä, ja loppuillan tarjoilu on taattu harmittoman valkoisen valheen avulla.
Pelkoguru suosittelee juomaksi: joku sikahalpa spurguvalkkari

Tomi - Timo 66%

Tomi kaataa vahingossa pöydän täydeltä juomia lattialle, eikä Timo suostu siivoamaan jälkiä, joten Tomi joutuu könyämään rätti kourassa lattialla pitkän aikaa.
Pelkoguru suosittelee juomaksi: rommitoti

Muutamat osu niin kohilleen kuin vain voi...

Lisäys eiliseen, yksin oleminen on helppoa ja joskus myoskin mukavaa... kivisydäntä ei ole helppoa särkeä, koska se on murskattu jo pieniin murusiin... No niin jätetäänpä tunne-elämän läpi käynti taakse ja palataan takaisin normaaliin, mitäääh kuka väitää että tämä skeida olisi jollain tavoin normaalia, niin no ehkäpä asiat ovat paljonkin kiinni siitä kuinka normaalin, omassa piebessä päässään, määrittelee. Tänäänhän lojuin jälleen punkan, jota en halua sängyksi laskea koska se ei sitä ole, pohjalla kello kahteentoista asti ja päiväni oli pilalla, ei aikaa tehdä mitään jännää, eikä kyllä rahaakaan ja ehkäpä jopa innostus on laskenut hieman. Mutta näistä asioista huolimatta en ole luopunut haaveestani päästä surffaamaan joku päivä ja ehkä sen vielä joku päivä teenkin, kun saan itseni liikkeelle... mutta siihen asti...

Kello 2.25 jätin jälleen yhden illan ja yhden baarin taakseni. Kävellessäni pitkin oisiä katuja ja harhaillessani oudossa kaupungissa, mietin hiljaa, pienessä, tyhjässä ja ehkä myoskin tyhmässä mielessäni, asioita joista ei yleensä tule puhuttua... kumpi olisikaan parempi, pelkkä yhden illan huuma ilman paluuta takaisin, vaikkakin baarin jätin juuri sen ajatuksen tähden, että en halua sitä enää, aloittaa kaikkea aina ja koko ajan alusta, vaiko loppuelämän kestävä rakkaus, eipä sillä että olisin tiennyt vastausta, mutta halusin ainakin kuvitella niin. Kyllähän baareista tyttojä loytyy, ja minun tanssiliikeistä päätellen, joku olisi saattanut lähteä mukaanikin, olenhan nuo liikkeet oppinut Oulun syrjäkatujen kasvattamilta tytoiltä, mutta en halunnut, en välittänyt, sillä tahdoin jotain muuta kuin kiusaliaan aamun ja tyhjän olon sisälleni seuraaviksi kahdeksaksi päiväksi. Yksin oleminen on tylsää, vain pelkkä yksi yo toisen ihmisen kanssa vielä tylsempää... Ehkäpä olen tullut liian vanhaksi, mutta en tarpeeksi viisaaksi, mutta halu luoda jotain pysyvää on suuri, vaikka aina luulinkin, että maailmalla seikkailu toisi tarpeeksi sisältoä elämään, eivät asiat aina ole niin yksiselitteisiä, vaikka joskus siltä saattaa tuntuakin. Pyydän anteeksi ja painun takaisin maan alle.

Huuhaa. Tänään en ole tehnyt mitään, muuta kuin haahuillut kaupungilla vailla päämäärää ja tietoa siitä minne olin menossa, vaikka nuo molemmat asiat tarkoittavat ehkä samaa. Mistä johtuu se että olen tänään ollut hereillä vasta noin kuusi tuntia, mutta silti kirjautunut galleriaan jo kolme kertaa. Voimme ehkä alkaa puhua jo jonkinlaisesta addiktiosta tai elämänsisällon puuttumisesta. Niin, surullista. En jaksa enää, menen huoneeseeni takaisin tuijottamaan seinää ja kuuntelemaan, omalla huonolla musiikkimaulla valitsemaani, musiikkia. Tai ainakin minusta se kuulostaa musiikilta, en tietenkään voi ikinä olla täysin varma.