IRC-Galleria

Mä ootan tyhjäl kadulla jalankulkuvalon vaihtumista, niin ku syömishäiriöinen toivoo laihtumista. Voiks tylsempää enää olla? Mä oksennan tekemisen puutteesta, pää edelleen puuduksis mun vanhast suhteesta. Must vaa ei saa kaupunkihengaajaa, mä masennun hetkes jos joudun hengaamaan vaa. Mut tääl ei oo tekemist, ei sit pätkänvertaa, jutut on jo kuultu, lännest on tuullu ja vettä tullu monta kertaa. Sitä terrassia ja clubi ja se hampaaton pubi. Himokännit on valitettavasti se helpottavin hupi, nupit turvoksii, mielet hurmoksii tavottelee, avot, se ajattelee jee! Jengi lappaa vastaan asenteel, mä en väistä, mietin mitä mä näen näistä, kaduist ja niit tallaavist pikku mäenpäistä. Testaavii tukareit mun pistävä katse ei väistä ja mun sosiaalinen sopeutuminen on kovin näennäistä. Siis ketään ei tuu ja tää jätkä alkaa liikkuu, toivon käteni tarrautuvan tussii, kannuu tai ees liituun. Joku jälki ois kiva jättää ettei ihan toimettomana sättää, tänne toivoa ei tuu yhtää, nyt vaan on niin vitun tylsää. Tupakkaa palaa viikos noin kilo, saan ilosta taas alkaa oksentaa. Alkaa oksettaa ja ajatukset alkaa laukkaa, aamul painajaisen päätteeks puolviidelt saa vaan paskaa haukkaa. Jääkaapis ei oo safkaa, en oo puoleentoist kuukauteen jaksanu ees vääntäytyy kauppaan. Kerran keitin kahvit ku en ois muuten päässy ylös, vaa tupakan kaa nautin tyhjään vatsaan ja oli turha työ, mut mä pääsin liikkeelle ku joku painosti tekemään liikkeitä joita ilman ne ei pärjää ilman mua. Mut mä uskon et ne ei oo ilkeit, mut ei ne aina vaa tajuu et on projektii, juu juu! Mut mitä vittuu ne loppupeleis mulle kuuluu tai mitä se teille kuuluu, mä haluisin tietää mitä sulle kuuluu!?