IRC-Galleria

Vaikka sää ei koivin ihana olekkaan niin mulla on kuitenkin fiilikset ihan katossa. Pääsin sinne minne halusinkin,vaikka se epäilyttikin koko viikonlopun. Eilen tunnelmat oli aivan maassa. Tänään ei vois paremmin asiat mennäkkään. Nyt täytyy sitten hoitaa muutamia asioita tällä ja ehkä ehkä ens viikolkin. Nyt ei tee muuta mieli ku kirjoitella ja kirjoitella kuinka hyvin tänään menee. Syksyllä Turkuun ! =)

Eräänä aamuyöllä tuli koneella oltuu paljon kirjoteltuu , ohjelmii katseltuu ja vaikka mitä. Siin samas sit huomasin et enää ei ollukaan hirveen pimeetä ku aurinko oli nousemas. Se näytti tosi kauniilta. Sit mun oli aivan pakko mennä ottaa kuva siitä,vaikka ulkona olikin tosi kylmä. Mul on nykyään kamera melkeen joka paikas ja kaikkii hienoi kauniita kuvia. Kivan näkönen kuvahan tosta tuli,vaikka tuli hiukan vaalentaa,että sinistä taivaa näkyy eikä tummaa.

Niin todellista ja uskomatonta se onkin niin tänään valmistuin suunnitteluassistentiksi. Lavalla tuntu ku jalat vaan tärisee hiukan, mut ei kuitenkaan kovin paljon. Kaikki meni niin nopeasti, että nyt sitä vasta tajuaa,että koulu on ohi ja uudet asiat alkavat tästä eteenpäin.Se oli kuitenkin todella ikimuistoinen suuri päivä Valmistumisen jälkeen tuli vähän sellanen tyhjä olo. Vau tää oli tässä . Kouluni loppui ja yksi asia takana, josta jäljelle jäi paljon kaikenlaisia arvokkaita muistoja ja tapahtumia joita tulen aina muistelemaan. Oli sitten ne hyviä tai huonoja asioita. Kolmen vuoden aikana sitä oppii yhtä jos toista arvokasta asiaa,joita ei tule koskaan unohtamaan. Eniten omasta itsestään oon oppinut paljon asioita. Nyt must tuntuu siltä et oon rohkeampi ihminen mitä sillon kolme vuotta sitten tai ainakin tuntuu siltä tällä hetkellä. Aina itsestään voi oppia/huomata uusia asioita ja puolia oli ne sitten hyviä tai huonoja ja muuttua vain parempaan suuntaan. Voi vitsit ollaanpas sitä nytten taas niin runollisella ja tunteikkaalla päällä. Vois täs samal keksii sit pikaisesti jonkun runon tai runontapaisen runon. En oo varma osaanko yhtään kirjoittaa, mutta yritetään.

" Kolme ihanaa vuotta takana on.
Niin monen monta muistoa niitäkin on.
On paljon sanoja, lauseita, tunteita ja ajatuksia, jotka niihin sopia vois.
Ei niitä koskaan unohtaa voi.
Ne sydämmessäs aina on.
Nyt sitä valmistuttu on.
Tänään se juhlan aika on.
Nyt onnitella toisiamme voimme .
Se hetki ja tämä päivä pelkkää juhlaa on.
Ne monen vuoden uurastukset tulokset tässä on,
takana yksi vaihe ja edessä tuntematon tulevaisuus"

Valmistumisen jälkeen sitä sitten tuli kaupungilla hiuka pyörittyä ja oli hirmunen nälkä myös. Sit menin torille ostin sellasen tosi herkullisen kinkkupatongin. Oli ihanaa syödä ihanassa auringonpaisteessa hyvää syötävää. Siel tuli sellanen kesäinen ihana fiilis. Nyt sitten virallisesti se kesäloma alkoi. Hetken kesäihastelun jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Oli ihanaa ajaa,vaikka oli kyllä älyttömän kuuma autos. Eikun Puhallin vaan päälle ja ikkuna auki niin johan helpottaa.
Kotona mun ruusuni näytti aivan kuoleman kielissä olevalta. Siinä sitten ravasin muutaman kerran auton ja kodin välil ku hain tavaroita autost pois. Kyllä siin varmaan kaikki hiukan katseli kuten aamullakin kun ihan paniikis ravasin myös auton ja kodin välil ku aina oli jotain unohtunu. Niin mulla yleensä käy tärkeinä päivinä. Sit kotona pikkuveli tietty odotti et saa syödä mun tekemää valmistujaiskakkua ja sit kaapis on viel kokista ja alkoholitonta kuohuviiniä kai sekin pitäin kohta avata ja maistaa sitäkin juomaa. Täytyy jossain välis laittaa tähän kuva mun kakustanikin:D Ainiin ja sit ku aloin sitten sitä todistusta katsella kotona niin huomasin et siin oli myös joku kirjekuori jossa luki mun nimeni. Ihmettelin mitähän siinäkin on ja sit avasin tietenkin sen. Sisältä paljastuikin todellinen jymy-yllätys, jonka vuoksi hyppisin ja huusin riemuissani. Kuoren sisällä oli A4 kokoinen taiteltu lappu, jossa päällä luki Stipendi. ihmettelin mitä ihmettä?! Sitten avasin lapun , jossa luki näin "Sinulle Yrttiaho Ilse on tänään myönnetty Sskky:n 50 v. juhlastipendi 140%u20AC" Jokainen vaan voi kuvitella,että kuinka paljon sekosin onnesta sillä hetkellä. En ees osannu odottaa mitään tällaista olin täysin varma ,että turha edes kuvitella mistään stipendistä. Joten olin aivan syystäkin täysin ihmeissäni. Huusin siis ja kävelin edestakaisin keittiön ja eteisen välillä. Huusin veljelle "et ikinä arvaa mitä sain". Mun suu vaan loksahti auki ja olin siis täysin onnessani ja vielä kerran täysin yllättynyt.en ees muistanut korkokenkiikään riisuu ku olin niin sekasin. Yleensä hermostuneena tai riemuissani en pysy paikallani ja kävelen keittiötä ympäri tai muita huoneita. No nyt on sitten yksi vaihe takana ja seuraavan muutaman viikon aikana vaan tuloksia odotellaan ja mietitään mitä sitten tehdään. Joko menen tavoittelemaan omia unelmiani, josta olen haaveillut pitkään tai sitten jään miettimään, keksimään ja suunnittelemaan mitä tästä eteenpäin tekisin. Toivottavasti se seuraava asia on tuo ensimmäinen kohta.

Tossa salkkarin aikaan mainostauolla ovikello soi ja huusin sit et " menkää joku avaamaan ovi". Ilmiesesti ketään ei kiinnostanut mennä ovea avaamaan, joten mä jouduin mennä. Kun kurkistin niin en nähnyt käytävällä ketään ja sitten avasin oven auki. Mitähän mä siellä näin? En yhtikäs mitään. Käytävällä ei ollut ketään,vaikka hetki sitten joku oli soittanut ovikelloa. Katselin ympärilleni ihmettelen "mitä ihmettä?, Miten joku voi olla noin nopea katoamaan ?" En kyllä tiedä juoksiko joku ovesta ulos vai menikö muualle. Aivan selvästi kyllä kuulis,että joku soitti kelloa. O_o Ehkä joku teki vaan kiusaa tai oli nopea ja katosi hyvin nopeasti.

Mun ensin piti viedä auto toisesta parkkipaikasta toiseen. Sitä ennen ihmettelin miks ihmees tää auto ei meinaa suostuu peruuttaa. No lopulta pääsin pois parkkipaikalt. Sen jälkeen asfaltil kuului tosi ihana ääni renkaast ku menin eteenpäin. Kyllä kaikki siinä aika paljon katseli. Ajoin auton meidän parkkipaikan lähel ja olin ihan paniikis. Juoksin kotiin kiirees ja selitin et autossani on jotain vikaa. Joskus illalla sit yhden kans katottiin mitä vikaa siin oli. No sit piti ottaa rengas pois ja hakattiin varasaral yht osaa sen jälkeen leikittiin kytkimen kanssa ja pyörittettiin yht osaa. No loppujen lopuks saatiin se kuntoon ja renkaan laitoin paikoilleen. Kun sit lähdettiin pienelle ajelulle niin luojan kiitos autoni alkoi taas normaalisti toimimaan. Pelkäsin jo kaikista pahinta. Ei Oppelini ole ihan täysin 100% sielun voimissaan, mutta sellaisissa,että sillä pystyy ajamaan pitkiä kuin lyhkäsiäkin matkoja. No on se hyvä et tääl lähellä sattui tuo tapahtuma. Ois ollu ikävää jos oisin ollu aivan muualla ja ois käyny noin. Melkein vuoden toiminut erittäin hyvin tähän asti ja ensimmäistä kertaa tulee tällaisia asioita vastaan . No ei se mitään, joka kerta oppii uusia asioita . Täytyy myös ottaa huomioon,että ihanalla autollani on myös ikääkin kertynyt jonkin verran. Kuitenkin hyvin se silti jaksaa toimia. =)

Eilen illalla tuli taas käytyy hiukan ulkona pienellä lenkillä. Sit jossain vaiheessa näin kaempaa,että siellä edessä on kaks söpöä kiltin näköistä koiraa vapaana ilman omistajaa. Sit ku lähestyin niitä niin huomasin et ne kaks keskikokoista koiraa ei ollutkaan niin ihanii mitä kuvittelin niiden olevan. Ne oli enemmänkin tosi ilkeen näköisiä. Ne murisivat ja haukkuivat tosi ilkeesti. Sit pysähdyin ja ne alkoi kävellä mua kohti. En oikein pitänyt niistä ja päätin kävellä takaspäin. Ei sellasten koirien ohi todellakaan uskaltanut mennä ties mitä oisivat tehneet ku muutenkin näytivät todella vihaisilta. En yleensä kyllä mitään koiria pelkää tai eläimiä yleensä. Paitsi nyt ehkä tollasii julman vihasii.

Ekaa kertaa tuli tällast kokeiltuu. näin joidenkin blogeissa kaikelaisia marsipaanijuttuja ja sit ajattelin itsekin kokeilla. Tätä oli tosi kiva maalailla. Pitää joskus kokeilla uudestaan, mut eri kuviolla ja värillä tietty. :)

NAM olipas hyviä rusinoita ja maakinöitä, mutta sitten nekin joutoiuvat leipätaikinan sekaan :D